Wednesday, September 26, 2007
Wohoo!
Nyt paino alkaa taas tasoittua. Ilmeisesti olin vain tuhottoman turvonnut. En yhtään ihmettele, koska söin viime viikolla aika paljon aika suolaista ruokaa. Parempi mieli jo :) Nyt vaaka näyttää mitä sen pitäisikin näyttää :P
Paino sekoilee :(
Ääh nyt vaaka näyttää mitä sattuu. Tiedän, etten voi lihoa niin paljon parissa päivässä. Sen vuoksi kun punnitsin itseni kerran ja silloin oli juuri se 130.9. On täysin mahdotonta, että kahdessa päivässä lihoisin pari kiloa. Tiedän, että pitäisi ajatella painon tasaantuvan ja ei saisi punnita joka päivä. Silti alkaa ahdistaa ja masentaa. Syön nyt ihan ns. rajoissa eli paino ei vaan voi nousta. Matemaatikon logiikkaa :D
On se niin kumma, että tietää aivan tasan tarkkaan ettei ole yksinkertaisesti mahdollista lihoa silleen. Silti sitä vaan miettii, että oonpa huono. Dr. Phil sanoo, että sekin on ihan yleistä, että kun paino heittelehtii niin sitä helposti alkaa sitten soimata itseään tai ajatella, että "emmä pysty siihen". Minäkin olen normaalisti niin looginen ihminen ja pystyn nopeasti päättelemään mitä on tehtävissä. Silti heittäydyn turhanpäiten tällaiseen itsensä soimaukseen. Paino putoaa kun kuluttaa enemmän, mutta paino ei nouse yhdessä yössä tai kahdessa montaa kiloa.
Vaan painon heittelyt yleensä kertovat lähinnä nestetasapainosta (sen vuoksi iltaisin paino on enemmän kuin aamuisin). Toisaalta painolukeama ei ole lähelläkään sitä mitä se korkeimmillaan oli sinä päivänä jona aloitin laihdutuksen. Eli jotain on joka tapauksessa täytynyt tapahtua.
Vieläkään en ole saanut purettua kuvia kamerasta joten aargh :( Kun tarkkaili millaista olisi elää lihavana Lontoossa ja laihduttaa Englannissa niin siitä heräsi niin paljon ajatuksia, että täytyy kirjoittaa tännekin. Ongelma vaan on, että saan kamerat kuvasta vasta kaiketi perjantaina :(
On se niin kumma, että tietää aivan tasan tarkkaan ettei ole yksinkertaisesti mahdollista lihoa silleen. Silti sitä vaan miettii, että oonpa huono. Dr. Phil sanoo, että sekin on ihan yleistä, että kun paino heittelehtii niin sitä helposti alkaa sitten soimata itseään tai ajatella, että "emmä pysty siihen". Minäkin olen normaalisti niin looginen ihminen ja pystyn nopeasti päättelemään mitä on tehtävissä. Silti heittäydyn turhanpäiten tällaiseen itsensä soimaukseen. Paino putoaa kun kuluttaa enemmän, mutta paino ei nouse yhdessä yössä tai kahdessa montaa kiloa.
Vaan painon heittelyt yleensä kertovat lähinnä nestetasapainosta (sen vuoksi iltaisin paino on enemmän kuin aamuisin). Toisaalta painolukeama ei ole lähelläkään sitä mitä se korkeimmillaan oli sinä päivänä jona aloitin laihdutuksen. Eli jotain on joka tapauksessa täytynyt tapahtua.
Vieläkään en ole saanut purettua kuvia kamerasta joten aargh :( Kun tarkkaili millaista olisi elää lihavana Lontoossa ja laihduttaa Englannissa niin siitä heräsi niin paljon ajatuksia, että täytyy kirjoittaa tännekin. Ongelma vaan on, että saan kamerat kuvasta vasta kaiketi perjantaina :(
Monday, September 24, 2007
Back in Business
Nyt on ulkomailla reissailtu ja blogin pitäminen jatkuu.
Annoin itselleni luvan syödä viikolla myös hampurilaisia ja kaikenlaista vastaavaa roskaa. Olin ihan varma, että olisin lihonnut aivan tajuttomasti. En ollut lihonnut kuin 100 grammaa! Vaikka söin tosi paljon roskaa, mutta toisaalta tuli käveltyä aivan älyttömästi.
Hassua kun söi yhden suklaapatukan niin tuli hirveä himo sen jälkeen taas sokeriin. Nyt taas täytyy aloittaa alusta sen taiston kanssa. Eiköhän se ole sen arvoista silti :P
Jossain vaiheessa kun saan kuvat purettua kamerasta kirjoittelen läskistä Englannissa.
Oli hassua huomata miten paljon täällä on jo käynyt ihmisiä :P
Annoin itselleni luvan syödä viikolla myös hampurilaisia ja kaikenlaista vastaavaa roskaa. Olin ihan varma, että olisin lihonnut aivan tajuttomasti. En ollut lihonnut kuin 100 grammaa! Vaikka söin tosi paljon roskaa, mutta toisaalta tuli käveltyä aivan älyttömästi.
Hassua kun söi yhden suklaapatukan niin tuli hirveä himo sen jälkeen taas sokeriin. Nyt taas täytyy aloittaa alusta sen taiston kanssa. Eiköhän se ole sen arvoista silti :P
Jossain vaiheessa kun saan kuvat purettua kamerasta kirjoittelen läskistä Englannissa.
Oli hassua huomata miten paljon täällä on jo käynyt ihmisiä :P
Saturday, September 15, 2007
Eka viikko takana!
Tulipa sitten todistettua, että paino todella kannattaa merkistä vasta viikon päästä. Tuli kolme sataa grammaa takapakkia. Syön kuitenkin sen verran, että missään nimessä en voi varsinaisesti lihota. On yksinkertaisesti mahdotonta lihoa muutamassa päivässä tuon verran. Etenkin kun en ole repsahtanut mässäilyjuhliin (en edes ole syönyt yhtään karkkia tai sipsejä). Eli alussa kun kalorit jäivät niin vähäisiksi ilmeisesti lähti aika paljon nestettä ja sitten se on ilmeisesti tasoittunut jonkin verran. Ja sitä paitsi 1,8kg on musta silti aika hyvin ekalta viikolta, don't you think?
Nyt on varsin hyvä mieli kun miettii, että olen laihtunut yli 3 voipakettia rasvaa! Okei ehkä siitä on jonkin verran nesteitä, mutta silti 1,8kg vähemmän kannettavaa!
Testasin eilen ateriankorvauspatukoita. Hyi, että maistuivat pahalta. Ensi viikolla matkustan ulkomaille ja olen antanut itselleni oikeuden käydä kerran Burger Kingissä. Toisaalta voin käyttää kesätöistä säästämäni rahat uusien vaatteiden ostoon niin olen myös luvannut etten osta ns. nykyistä kokoa olevia vaatteita vaan kokoa paria pienempiä :P Lontoossa on mielettömän ihana ns. isoille naisille vaatekauppa, josta saa oikeasti kauniita vaatteita. Eli joka tapauksessa pakko laihtua lisää, että ne uudet ihanat vaatteet mahtuu päälle.
Wohoo, hyvä minä!
Nyt on varsin hyvä mieli kun miettii, että olen laihtunut yli 3 voipakettia rasvaa! Okei ehkä siitä on jonkin verran nesteitä, mutta silti 1,8kg vähemmän kannettavaa!
Testasin eilen ateriankorvauspatukoita. Hyi, että maistuivat pahalta. Ensi viikolla matkustan ulkomaille ja olen antanut itselleni oikeuden käydä kerran Burger Kingissä. Toisaalta voin käyttää kesätöistä säästämäni rahat uusien vaatteiden ostoon niin olen myös luvannut etten osta ns. nykyistä kokoa olevia vaatteita vaan kokoa paria pienempiä :P Lontoossa on mielettömän ihana ns. isoille naisille vaatekauppa, josta saa oikeasti kauniita vaatteita. Eli joka tapauksessa pakko laihtua lisää, että ne uudet ihanat vaatteet mahtuu päälle.
Wohoo, hyvä minä!
Tuesday, September 11, 2007
Niin se vaan putoaa
Hähää en sitten voinutkaan pitää lupaustani vaan laitoin pudonneen painon ticker-factory-hommeliin. Ehkä siitä ei ole haittaa, koska en ainakaan liho enää. Nyt on vasta tiistai ja olen jo tuon verran laihtunut. Odotan mielenkiinnolla lauantaina *jännitystärinät*.
Outo juttu muuten, ekaa kertaa on sellainen fiilis, että mä onnistun ihan varmasti. Tämä on muuten eka laihis jolle olen ryhtynyt ihan oma toimisesti ja itse päättänyt tehdä näin. Aikaisemmille ovat muut ihmiset jotenkin sysänneet mut ja vaikka olenkin laihtunut niin en ole riittävän lujasti halunnut itse laihtua. On ollut tunne, että laihdutan muita ihmisiä varten. Nyt tuntuu, että laihdutan itseäni varten.
Tänään on myös päivä jolloin syön eilisen päivän tähteitä. Hyvin hyvin harvoin tähteitä jää syömättä. Oli hassua katsella niin pientä annosta lautasella eilen, mutta ihan hyvin se mahan täytti. Tuntuu välillä, että olisi löytänyt ihan uuden maailman kun herkut ja ruoka ei pyöri ihan jatkuvasti mielessä. Kerrankin tuntuu, että ruoka ei ole isäntä :P
Koulukin alkaa huomenna niin ehkä en ihan joka päivä sillon jaksa kirjoitella, saa nähdä.
Outo juttu muuten, ekaa kertaa on sellainen fiilis, että mä onnistun ihan varmasti. Tämä on muuten eka laihis jolle olen ryhtynyt ihan oma toimisesti ja itse päättänyt tehdä näin. Aikaisemmille ovat muut ihmiset jotenkin sysänneet mut ja vaikka olenkin laihtunut niin en ole riittävän lujasti halunnut itse laihtua. On ollut tunne, että laihdutan muita ihmisiä varten. Nyt tuntuu, että laihdutan itseäni varten.
Tänään on myös päivä jolloin syön eilisen päivän tähteitä. Hyvin hyvin harvoin tähteitä jää syömättä. Oli hassua katsella niin pientä annosta lautasella eilen, mutta ihan hyvin se mahan täytti. Tuntuu välillä, että olisi löytänyt ihan uuden maailman kun herkut ja ruoka ei pyöri ihan jatkuvasti mielessä. Kerrankin tuntuu, että ruoka ei ole isäntä :P
Koulukin alkaa huomenna niin ehkä en ihan joka päivä sillon jaksa kirjoitella, saa nähdä.
Monday, September 10, 2007
Lihavuuden varjopuolia
Pakko myöntää, että olen koko ajan rampannut vaa'alla katsomassa laihdunko varmasti. Kyllähän siellä liikettä alaspäin on selkeästi tapahtunut, mutta vasta lauantaina punnitsen ns. virallisesti eli merkkaan tuonne tickerfactory-hommeliin sitten.
Varsinainen päivän huolenaihe on se, että ylipaino on mulle aiheuttanut kaikenlaista pienehköä terveydellistä kiusaa. Luojan kiitos mulla ei ole diabetestä (edes piilevänä riskinä) vaan verensokeriarvot ovat esimerkilliset. Myöskin verenpaine on erittäin hyvä. Sen sijaan mulle on kehittynyt rasvamaksa ja kolesteroliarvot on hieman koholla. Kun kuulin ekan kerran rasvamaksasta menin ihan paniikkiin, koska tietenkin luulin, että tadaa nyt tulee maksakirroosi jos en heti laihdu 40kg. Lääkäri ei kertonut siitä erityisesti mitä vaan ilmoitti vaan asian. Sitten otin vähän karkkia ja elämä taas näytti elämisen arvoiselta.
Nyt sitten googlailulla löytyi Terveyskirjastosta lisätietoa
ja ei siitä mitään maksakirroosia voi kehittyä, mutta maksa muuten vaan kärsii. Maksakirroosi ilmeisesti voi tulla vain alkoholisteille. Pitää ehkä 10kg laihduttua käydä pyytämässä, että tutkivat onko rasvamaksa yhtään hellittänyt tms.
Mulla ei ole kovin korkeat kolesteroliarvot, mutta kolesteroli on hieman koholla. Sekin ongelma tietysti ratkesi syömällä vähän jäätelöä ja karkkia. Olen kuitenkin lopulta alkanut miettimään, että mitä sille voisi tehdä. Terveyskirjasto auttoi taas ja löytyi mielenkiintoinen artikkeli mitä kolesterolille voisi tehdä. Kasvisterolit vaikuttavat pahaan kolesteroliin näemmä suhteellisen nopeasti, mutta ns. kunnon tuloksia saadaan vasta 3vk kuluttua.
Rupesin siis etsimään minulle sopivia kolesterolin alennusruokia. Leivän päällä en tykkää margariinista, koska en tykkää sen mausta. Ja jos laitan leivän päälle mitä tahan rasvaa niin silloin siihen tietty täytyy laittaa juustoa ja ehkä kinkkua. Ja juuston syömisen kontrollointi on pirun vaikeeta. Olen siis ryhtynyt linjalle, että laitan sulatejuustoa leivän päälle. Sitä pystyy kontrolloimaan paremmin JA parhaimman makuinen sulatejuusto on Polarin sulatejuusto, jossa on vain 9% rasvaa. Eli kaksi kärpästä samalla iskulla.
Mutta asiaan. Koska en pidä margariinista ja en voi syödä oikeastaan lainkaan laktoosia olivat Benecol-tuotteet ja Becel-tuotteet suljettu ulkopuolelle. Juustomestareilta löytyi kolesterolia alentava juusto, mutta juusto on mulle aika iso ongelmaruoka ja sen lisäksi tuo juusto ei ole oikein suunmakuinen. Sen maku on hyvin kermajuustomainen ja mä en erityisemmin pidä kermajuustoista. No sitten kaupassa sattui silmä Fazerin Ruisihmeeseen, jossa on 1g per leipä kasvisteroleita. Eli löytyi mulle lopulta se täysin sopiva tuote, joka on muuten kaiken lisäksi melkein kokonaan ruista. Mua usein ruisleivissä vaivaa se, että niissä on usein ruista vähän yli puolet ja loput on vehnää. Ruisihmeessä kaikista jauhoista on ruista 70% eli siinä mielessä sopii mulle :P Jos noita syö 2 leipää päivässä niin se on sitten juuri tarvittavan 2g kasvisteroleita päivässä. Eli kolesterolin ei enää pitäisi ainakaan nousta vaan lähteä laskuun. Lisäksi Ruisihme on vielä hyvääkin.
Toivottavasti onnistun pudottamaan painoa niin, että etten ehdi saada diabetestä.
Varsinainen päivän huolenaihe on se, että ylipaino on mulle aiheuttanut kaikenlaista pienehköä terveydellistä kiusaa. Luojan kiitos mulla ei ole diabetestä (edes piilevänä riskinä) vaan verensokeriarvot ovat esimerkilliset. Myöskin verenpaine on erittäin hyvä. Sen sijaan mulle on kehittynyt rasvamaksa ja kolesteroliarvot on hieman koholla. Kun kuulin ekan kerran rasvamaksasta menin ihan paniikkiin, koska tietenkin luulin, että tadaa nyt tulee maksakirroosi jos en heti laihdu 40kg. Lääkäri ei kertonut siitä erityisesti mitä vaan ilmoitti vaan asian. Sitten otin vähän karkkia ja elämä taas näytti elämisen arvoiselta.
Nyt sitten googlailulla löytyi Terveyskirjastosta lisätietoa
ja ei siitä mitään maksakirroosia voi kehittyä, mutta maksa muuten vaan kärsii. Maksakirroosi ilmeisesti voi tulla vain alkoholisteille. Pitää ehkä 10kg laihduttua käydä pyytämässä, että tutkivat onko rasvamaksa yhtään hellittänyt tms.
Mulla ei ole kovin korkeat kolesteroliarvot, mutta kolesteroli on hieman koholla. Sekin ongelma tietysti ratkesi syömällä vähän jäätelöä ja karkkia. Olen kuitenkin lopulta alkanut miettimään, että mitä sille voisi tehdä. Terveyskirjasto auttoi taas ja löytyi mielenkiintoinen artikkeli mitä kolesterolille voisi tehdä. Kasvisterolit vaikuttavat pahaan kolesteroliin näemmä suhteellisen nopeasti, mutta ns. kunnon tuloksia saadaan vasta 3vk kuluttua.
Rupesin siis etsimään minulle sopivia kolesterolin alennusruokia. Leivän päällä en tykkää margariinista, koska en tykkää sen mausta. Ja jos laitan leivän päälle mitä tahan rasvaa niin silloin siihen tietty täytyy laittaa juustoa ja ehkä kinkkua. Ja juuston syömisen kontrollointi on pirun vaikeeta. Olen siis ryhtynyt linjalle, että laitan sulatejuustoa leivän päälle. Sitä pystyy kontrolloimaan paremmin JA parhaimman makuinen sulatejuusto on Polarin sulatejuusto, jossa on vain 9% rasvaa. Eli kaksi kärpästä samalla iskulla.
Mutta asiaan. Koska en pidä margariinista ja en voi syödä oikeastaan lainkaan laktoosia olivat Benecol-tuotteet ja Becel-tuotteet suljettu ulkopuolelle. Juustomestareilta löytyi kolesterolia alentava juusto, mutta juusto on mulle aika iso ongelmaruoka ja sen lisäksi tuo juusto ei ole oikein suunmakuinen. Sen maku on hyvin kermajuustomainen ja mä en erityisemmin pidä kermajuustoista. No sitten kaupassa sattui silmä Fazerin Ruisihmeeseen, jossa on 1g per leipä kasvisteroleita. Eli löytyi mulle lopulta se täysin sopiva tuote, joka on muuten kaiken lisäksi melkein kokonaan ruista. Mua usein ruisleivissä vaivaa se, että niissä on usein ruista vähän yli puolet ja loput on vehnää. Ruisihmeessä kaikista jauhoista on ruista 70% eli siinä mielessä sopii mulle :P Jos noita syö 2 leipää päivässä niin se on sitten juuri tarvittavan 2g kasvisteroleita päivässä. Eli kolesterolin ei enää pitäisi ainakaan nousta vaan lähteä laskuun. Lisäksi Ruisihme on vielä hyvääkin.
Toivottavasti onnistun pudottamaan painoa niin, että etten ehdi saada diabetestä.
Sunday, September 9, 2007
Nisti kun nisti
Koska en saa unta on pakko kirjoitella. Kuka olisi osannut aavistaa, että alan kirjoittaa tänne parhaina päivinä jopa kaksi kertaa :D
Kun laihis alkoi on vaivannut hirveä päänsärky, joka menee välillä ohi. Yritin epätoivoisesti etsiä syyllistä siihen kunnes tajusin, että se helpottaa aina heti kun syön jotain sokeripitoista. Voiko se olla niin yksinkertaista, että elimistö oli kehittänyt sokeriaddiktion? Söin kyllä ihan sikana keksejä ja karkkia, että en ihmettele yhtään jos sellainen olisi.
Kuulemma vieroitusoireet menee aikanaan ohi kun elimistö tottuu sokerin puutteeseen/huomattavasti vähäisempään määrään. Päänsäryn loppumista odotellessa. Yritin etsiä netistäkin jotain tietoa sokeriaddiktiosta, mutta mitään ns. oikeeta ei suomeksi löytynyt. Tietysti kaikkea ns. vaihtoehtoista löytyi, mutta jostain syystä minulle on muotoutunut jonkinlainen sairaanloinen tiedeusko, joka estää sellaisiin luottamiset.
Sokeririippuvuudesta on ilmeisesti kirjoitettu kirja nimeltä Sokeripommi, mutta ihan niin paljon asia ei kiinnosta, että lähtisin sitä ostamaan. Mielenkiintoinen ilmiö, että elimistö voi tulla sokeristakin riippuvaiseksi. Ja yksi syy lisää vältellä sokeria.
Etenisi jo päivät niin koulukin taas alkaisi. On niin tuskatuttavaa vaan sisällä käydä koko ajan vaa'alla ja pitää O.C-maratoonia.
Ai niin sain lopulta eilisen ruokavalion muutettua peräti 1400kcal kun söin lisää leipää, banaaneja ja soijajugurttia!
Kun laihis alkoi on vaivannut hirveä päänsärky, joka menee välillä ohi. Yritin epätoivoisesti etsiä syyllistä siihen kunnes tajusin, että se helpottaa aina heti kun syön jotain sokeripitoista. Voiko se olla niin yksinkertaista, että elimistö oli kehittänyt sokeriaddiktion? Söin kyllä ihan sikana keksejä ja karkkia, että en ihmettele yhtään jos sellainen olisi.
Kuulemma vieroitusoireet menee aikanaan ohi kun elimistö tottuu sokerin puutteeseen/huomattavasti vähäisempään määrään. Päänsäryn loppumista odotellessa. Yritin etsiä netistäkin jotain tietoa sokeriaddiktiosta, mutta mitään ns. oikeeta ei suomeksi löytynyt. Tietysti kaikkea ns. vaihtoehtoista löytyi, mutta jostain syystä minulle on muotoutunut jonkinlainen sairaanloinen tiedeusko, joka estää sellaisiin luottamiset.
Sokeririippuvuudesta on ilmeisesti kirjoitettu kirja nimeltä Sokeripommi, mutta ihan niin paljon asia ei kiinnosta, että lähtisin sitä ostamaan. Mielenkiintoinen ilmiö, että elimistö voi tulla sokeristakin riippuvaiseksi. Ja yksi syy lisää vältellä sokeria.
Etenisi jo päivät niin koulukin taas alkaisi. On niin tuskatuttavaa vaan sisällä käydä koko ajan vaa'alla ja pitää O.C-maratoonia.
Ai niin sain lopulta eilisen ruokavalion muutettua peräti 1400kcal kun söin lisää leipää, banaaneja ja soijajugurttia!
Mikä on tarpeeksi kaloreita?
Miten ihmeen vaikeaa voi olla syödä riittävä määrä kaloreita!!! Pari kertaa aikaisemmin kun olen yrittänyt laihduttaa ruokapäiväkirjoilla ja laskemalla kaloreita on ongelmaksi noussut enemmänkin se, että aina joka kerta menee yli. Nyt kun on oikeastaan vain lista mitä voin syödä eikä kaloreja periaatteessa tarvitse laskea niin tuntuu, että väistämättä jää alle 1000kcal. 1000kcal on aivan liian vähän puhumattakaan siitä, että kell on nyt melkein puoli kymmenen ja olen saanut tänään syödyksi vain 800kcal. Okei voisi miettiä, että laihtuua enemmän mutta kun jos syö liian vähän niin elimistö menee säästöliekille hyvin nopeasti ja laihtuminen hidastuu. Syön omasta mielestäni tosi paljon, mutta ruuat vaan on vähäkaloria tms.
Olen nyt ollut tällä laihiksella sanotaanko viitisen päivää ja jo nyt tuntuu tältä. Outoa. Ainoastaan kerran aikaisemmin on tullut tunne, että ei vaan saa syötyä niin paljon kuin pitäisi. Ja se oli juuri se laihis jolla laihduin 30kg, se oli nutrilett-tyyppinen laihdutus lääkärin valvonnassa. Se valaa taas lisää uskoa tähän, koska se on laihishistoriani ns. menestyksekkäin painonpudotus. Siinä päivittäinen kalorimäärä oli jota kuinkin 1000kcal.
Olen miettinyt, että pitäisköhän ostaa jotain ateriankorvikepatukoita jos on tällaisia päiviä. Tosin niistäkin on se kokemus, että aloin ahmimaan niitä. Ja sitten ne eivät enää aja tarkoitustaan jos vetää kolme putkeen. Lisäksi pelkään, että ne helpottaa repsahtamista suklaapatukoihin (kokemusta on). Joten ehkä vaan yritän pakottaa itseni vielä syömään pari leipää ja pari banaania niin mennään edes siihen 1000kcaliin.
Mun ongelma näyttää aina olevan ruoka, joko syön sitä liikaa tai liian vähän :D
Olen nyt ollut tällä laihiksella sanotaanko viitisen päivää ja jo nyt tuntuu tältä. Outoa. Ainoastaan kerran aikaisemmin on tullut tunne, että ei vaan saa syötyä niin paljon kuin pitäisi. Ja se oli juuri se laihis jolla laihduin 30kg, se oli nutrilett-tyyppinen laihdutus lääkärin valvonnassa. Se valaa taas lisää uskoa tähän, koska se on laihishistoriani ns. menestyksekkäin painonpudotus. Siinä päivittäinen kalorimäärä oli jota kuinkin 1000kcal.
Olen miettinyt, että pitäisköhän ostaa jotain ateriankorvikepatukoita jos on tällaisia päiviä. Tosin niistäkin on se kokemus, että aloin ahmimaan niitä. Ja sitten ne eivät enää aja tarkoitustaan jos vetää kolme putkeen. Lisäksi pelkään, että ne helpottaa repsahtamista suklaapatukoihin (kokemusta on). Joten ehkä vaan yritän pakottaa itseni vielä syömään pari leipää ja pari banaania niin mennään edes siihen 1000kcaliin.
Mun ongelma näyttää aina olevan ruoka, joko syön sitä liikaa tai liian vähän :D
Saturday, September 8, 2007
Unelmista ja kaloreista
En sitten millään jaksanut eilen syödä tarpeeksi :( Vaikka miten yritin niin tuli syötyä vain n. 1000kcal. Aivan liian vähän siis, mutta ei yksinkertaisesti muistanut syödä enempää. Kun mitään ns. napostelevaa ei enää talosta löydy niin kaikki ruoka on jonkinasteisen vaivan takana. Osoittauduin liian laiskaksi paistamaan jauhelihaa tai lähtemään kauppaan.
Olen huomannut yhden jutun itsestäni ja parin muun laihduttajan blogista. Tosi monet kirjoittavat siitä, että "sitten kun olen laiha teen sitä ja tätä". Itsekin olen tietenkin pohtinut sitä mitä sitten tapahtuu kun olen laiha. Dr. Phil pakotti ajattelemaan sitäkin nimittäin kun olen normaalipainoinen olen silti sama ihminen, minulla on samat ihmissuhteet, samat lemmikit, sama koulutus jne.. Olen vain hoikempi, terveempi ja minulla on kauniimmat vaatteet. Ei minusta tule Miss Maailmaa tai mallia siksi, että laihdun. Jo pituus sanoo ettei tule. Ei minusta tule "the hottest piece of ass on the planet", mutta ainakaan en ole "the fattest piece of ass on the planet". Mietin vain sitä, että onkohan sellainen "huomisesta unelmointi" kovinkaan järkevää? Etenkin kun hyvin harva ihminen todella pystyy pitkäjänteiseen suunnitelmalliseen toteutukseen. Minä ainakin olen hyvin huono siinä. Luultavasti gradu ja tämä laihdutus tulevat olemaan elämäni ainoita täysin loppuun vietyjä projekteja.
Ehkä sittenkin voi laihduttaa vain päivän kerrallaan, ihan niin kuin elämäkin on pakko elää päivä kerrallaan. Voin huolehtia ainoastaan siitä, että tänään syön järkevästi ja liikun. Etenkin kun minulla hyvin pitkä matka kohti normaalipainoa ja olen vasta sen tien alussa niin masentaisi ajatella mitä sen jälkeen. Voin vain ajatella, että jos saan päivittäisen ruokavalion pysymään alle 2000kcal niin se tietää yhden kilon menetystä per viikko. Enkä usko 2000kcal tekevän edes tiukkaa jos vaan pystyn pitämään sormeni erossa sipseistä, kekseistä, roskaruuasta ja karkeista. Mieluitenkin tietysti n. 1500-1600kcal päivässä niin menee puolitoista kiloa viikossa.
Olen huomannut yhden jutun itsestäni ja parin muun laihduttajan blogista. Tosi monet kirjoittavat siitä, että "sitten kun olen laiha teen sitä ja tätä". Itsekin olen tietenkin pohtinut sitä mitä sitten tapahtuu kun olen laiha. Dr. Phil pakotti ajattelemaan sitäkin nimittäin kun olen normaalipainoinen olen silti sama ihminen, minulla on samat ihmissuhteet, samat lemmikit, sama koulutus jne.. Olen vain hoikempi, terveempi ja minulla on kauniimmat vaatteet. Ei minusta tule Miss Maailmaa tai mallia siksi, että laihdun. Jo pituus sanoo ettei tule. Ei minusta tule "the hottest piece of ass on the planet", mutta ainakaan en ole "the fattest piece of ass on the planet". Mietin vain sitä, että onkohan sellainen "huomisesta unelmointi" kovinkaan järkevää? Etenkin kun hyvin harva ihminen todella pystyy pitkäjänteiseen suunnitelmalliseen toteutukseen. Minä ainakin olen hyvin huono siinä. Luultavasti gradu ja tämä laihdutus tulevat olemaan elämäni ainoita täysin loppuun vietyjä projekteja.
Ehkä sittenkin voi laihduttaa vain päivän kerrallaan, ihan niin kuin elämäkin on pakko elää päivä kerrallaan. Voin huolehtia ainoastaan siitä, että tänään syön järkevästi ja liikun. Etenkin kun minulla hyvin pitkä matka kohti normaalipainoa ja olen vasta sen tien alussa niin masentaisi ajatella mitä sen jälkeen. Voin vain ajatella, että jos saan päivittäisen ruokavalion pysymään alle 2000kcal niin se tietää yhden kilon menetystä per viikko. Enkä usko 2000kcal tekevän edes tiukkaa jos vaan pystyn pitämään sormeni erossa sipseistä, kekseistä, roskaruuasta ja karkeista. Mieluitenkin tietysti n. 1500-1600kcal päivässä niin menee puolitoista kiloa viikossa.
Painoa ja urheilumietintöjä
Uusi päivä parempi olo. Nukuin ihanasti kun sai sen repsahdusasian saman tien käsiteltyä. Ei edes enää masenna :D
Tänään sitten punnitsin itseni virallisesti ja samaa aikaa ensi viikolla sitten nähdää olenko laihtunut edes sitä 1kg :D Eli virallinen aloituspainoni on 132,6. Arvaattekos mitä. En ole koskaan aikaisemmin kertonut painoani kellekään muulle kuin miehelleni. Siis ala-asteen jälkeen. En ole aikaisemmin edes netissä kehdannut sitä tunnustaa :O Olo on vähän kuin alkoholistilla, joka vihdoin kehtaa tunnustaa olevansa alkoholisti.
Tänään pitääkin sitten laskea kaloreita kun siihen loheen repsahdin. Laskin siitä tulleet kalorit ja totta se oli menin vain 100kaloria yli päivittäisen keskikulutuksen \o/ Joten mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan.
Olen nyt kovasti yrittänyt pohtia minkälaista liikuntaa alan harrastamaan. Tykkäsin kyllä aikanaan kuntosaleilustakin, mutta kuntosalin pitää olla lähellä. Ei ole energiaa lähteä johonkin 5km päässä olevalle salille ja sitten vielä kävellä sieltä kotiin. Ajattelinkin ottaa kuntosalin mukaan elämääni vasta parin kuukauden päästä kun muutan isompaan kaupunkiin. Viimeksikin kuntosalilla käynti jäi juuri sen vuoksi, että yksinkertaisesti en jaksanut lähteä kävelemään 4km ja sitten vielä umpipimeässä saman verran takaisin. Pyörää en ole omistanut vuosiin ja siksi toisekseen kuntoni oli silloin niin huono, että lopulta piti keskeyttää, koska kyynerpää sanoi sopimuksensa irti.
Kyynerpää on nyt parantunut ja nilkatkin alkavat olla taas ystäviäni. Joten ensimmäiseksi liikunnaksi olen ajatellut ihan vaan, että kävelylenkkejä. Kun pystyn kävelemään kotini lähellä olevan ylämäen ripeästi hengästymättä voin siirtyä suurempiin haasteisiin. Mieluitenhan menisin tietysti ratsastamaan, mutta olen aivan liian painava hevosen selkään. Ehkä sitten 30kg päästä. Toinen laji jonka pariin olen miettinyt palaavani on pesäpallo. Nykyään tosin jos pitäisi juosta ykköspesälle niin pyörtyisin matkalla. Joten jääköön sekin odottamaan siksi kunnes kuntoa on kohotettu. Joku itsepuolutus/taistelulaji olisi myös kiva ja sinne voisi mennä jo aikaisemmin. Tosin ei vielä tai rikon itseni totaalisesti.
Olen luonteeltani ns. urheilullinen ja rakastan kaikkea liikuntaa ja urheilua älyttömästi. Ongelma vain se, että kun kiloja on kertynyt niin häpeä on lisääntynyt. Ja edes sopivan kokoisia urheiluvaatteita ei saa :D En ole yksinkertaisesti löytänyt koko 60 olevia verkkareita puhumattakaan sopivista urheiluliiveistä. En yksinkertaisesti kehtaa mennä ns. vauhdikkaisiin lajeihin joista pitäisin. Olen kokeillut joogia ja venytyksiä. Niissäkin iso maha on tiellä ja ne ovat oikeasti varsin tylsiä. Aerobicit ja vastaavat musiikin tahdissa tehtävät jutut ovat täysin mahdottomia. Minulta yksinkertaisesti puuttuu rytmitaju. Se ei siis ole huono vaan sitä ei ole :D
Eli aluksi kävelyä kunnes pystyn kävelemään sen mäen ylös nopeasti hengästymättä :P
Tänään sitten punnitsin itseni virallisesti ja samaa aikaa ensi viikolla sitten nähdää olenko laihtunut edes sitä 1kg :D Eli virallinen aloituspainoni on 132,6. Arvaattekos mitä. En ole koskaan aikaisemmin kertonut painoani kellekään muulle kuin miehelleni. Siis ala-asteen jälkeen. En ole aikaisemmin edes netissä kehdannut sitä tunnustaa :O Olo on vähän kuin alkoholistilla, joka vihdoin kehtaa tunnustaa olevansa alkoholisti.
Tänään pitääkin sitten laskea kaloreita kun siihen loheen repsahdin. Laskin siitä tulleet kalorit ja totta se oli menin vain 100kaloria yli päivittäisen keskikulutuksen \o/ Joten mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan.
Olen nyt kovasti yrittänyt pohtia minkälaista liikuntaa alan harrastamaan. Tykkäsin kyllä aikanaan kuntosaleilustakin, mutta kuntosalin pitää olla lähellä. Ei ole energiaa lähteä johonkin 5km päässä olevalle salille ja sitten vielä kävellä sieltä kotiin. Ajattelinkin ottaa kuntosalin mukaan elämääni vasta parin kuukauden päästä kun muutan isompaan kaupunkiin. Viimeksikin kuntosalilla käynti jäi juuri sen vuoksi, että yksinkertaisesti en jaksanut lähteä kävelemään 4km ja sitten vielä umpipimeässä saman verran takaisin. Pyörää en ole omistanut vuosiin ja siksi toisekseen kuntoni oli silloin niin huono, että lopulta piti keskeyttää, koska kyynerpää sanoi sopimuksensa irti.
Kyynerpää on nyt parantunut ja nilkatkin alkavat olla taas ystäviäni. Joten ensimmäiseksi liikunnaksi olen ajatellut ihan vaan, että kävelylenkkejä. Kun pystyn kävelemään kotini lähellä olevan ylämäen ripeästi hengästymättä voin siirtyä suurempiin haasteisiin. Mieluitenhan menisin tietysti ratsastamaan, mutta olen aivan liian painava hevosen selkään. Ehkä sitten 30kg päästä. Toinen laji jonka pariin olen miettinyt palaavani on pesäpallo. Nykyään tosin jos pitäisi juosta ykköspesälle niin pyörtyisin matkalla. Joten jääköön sekin odottamaan siksi kunnes kuntoa on kohotettu. Joku itsepuolutus/taistelulaji olisi myös kiva ja sinne voisi mennä jo aikaisemmin. Tosin ei vielä tai rikon itseni totaalisesti.
Olen luonteeltani ns. urheilullinen ja rakastan kaikkea liikuntaa ja urheilua älyttömästi. Ongelma vain se, että kun kiloja on kertynyt niin häpeä on lisääntynyt. Ja edes sopivan kokoisia urheiluvaatteita ei saa :D En ole yksinkertaisesti löytänyt koko 60 olevia verkkareita puhumattakaan sopivista urheiluliiveistä. En yksinkertaisesti kehtaa mennä ns. vauhdikkaisiin lajeihin joista pitäisin. Olen kokeillut joogia ja venytyksiä. Niissäkin iso maha on tiellä ja ne ovat oikeasti varsin tylsiä. Aerobicit ja vastaavat musiikin tahdissa tehtävät jutut ovat täysin mahdottomia. Minulta yksinkertaisesti puuttuu rytmitaju. Se ei siis ole huono vaan sitä ei ole :D
Eli aluksi kävelyä kunnes pystyn kävelemään sen mäen ylös nopeasti hengästymättä :P
Friday, September 7, 2007
Yöllinen tunnustus
Kauaa ei ole mennyt dieettiä niin jo repsahdus tapahtui. Ei, en repsahtanut tällä kertaa juustoon tai sipseihin (kuten aikaisemmissa laihiksissani). Paistoin uunissa kokonaisen lohen, enkä pystynyt vastustamaan sen kutsua. Lohi ja kampela ehkä parasta mitä tiedän. No sitten en voinut vastustaa vaan söin lopulta koko lohen (jos tämä olisi MSN Messenger tässä olisi sellainen punasteleva hymiö).
Outoa kyllä Dr. Phil puhui tästäkin ja varoitti asiasta. Yleensähän repsahduksissa tulee helposti sellainen fiilis, että "ääh en pysty laihduttamaan, sama se jos syön jääkaapinkin kun sen sisältö meni jo". Minullekin tuli sellainen fiilis, että olen taas onneton läski. Sitten satuin muistamaan mitä Dr. Phil aiheesta kirjoitteli ja piti lukaista se uudestaan. Yritin sitten kääntää asian positiiviseksi, että vaikka repsahdin niin ainakaan en repsahtanut sipseihin. Totuuden nimessä jos en olisi laihiksella niin luultavasti olisin syönyt tuon lohen LISÄKSI pussillisen sipsejä. Nyt vaan pitää seuraavat päivät pitää suht tiukkaa linjaa ja laskea muutamana päivänä kalorit. Ehkä se maailma ei kaatunut. Ja toisaalta lohi on paljon paljon terveellisempää kuin jos olisin syönyt sikana sipsejä ja karkkia. Jotenkin sen ajattelu, että ainakaan en repsahtunut mihinkään ns. tavallisiin ongelmaruokiini sai mut taas uskomaan tähän laihikseen. Ja lopulta onhan lohi aivan tajuttoman hyvää. Ja lisäksi se oli kirjolohta eikä merilohta, joten luultavasti koko päivän kalorimäärä jää juuri siihen peruskulutuksen tasolle. Ja sainpahan ainakin oikeita rasvoja. Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa selittelyltä, mutta rehellisesti sanottuna tuollaisilla päätelmillä sain itseni taas uskomaan itseeni.
Huomenna on täytyy terästyä ja laskea kalorit kun tuli noin tuhmasti tehtyä. Eikä enää ole jääkaapissa mitään erityisen himottavaa, jota voisi syödä liikaa :P Joten kai lopputulos on se, että vaikka repsahdin niin sekin oli parempi repsahdus kuin aikaisemmilla kerroilla :D
Outoa kyllä Dr. Phil puhui tästäkin ja varoitti asiasta. Yleensähän repsahduksissa tulee helposti sellainen fiilis, että "ääh en pysty laihduttamaan, sama se jos syön jääkaapinkin kun sen sisältö meni jo". Minullekin tuli sellainen fiilis, että olen taas onneton läski. Sitten satuin muistamaan mitä Dr. Phil aiheesta kirjoitteli ja piti lukaista se uudestaan. Yritin sitten kääntää asian positiiviseksi, että vaikka repsahdin niin ainakaan en repsahtanut sipseihin. Totuuden nimessä jos en olisi laihiksella niin luultavasti olisin syönyt tuon lohen LISÄKSI pussillisen sipsejä. Nyt vaan pitää seuraavat päivät pitää suht tiukkaa linjaa ja laskea muutamana päivänä kalorit. Ehkä se maailma ei kaatunut. Ja toisaalta lohi on paljon paljon terveellisempää kuin jos olisin syönyt sikana sipsejä ja karkkia. Jotenkin sen ajattelu, että ainakaan en repsahtunut mihinkään ns. tavallisiin ongelmaruokiini sai mut taas uskomaan tähän laihikseen. Ja lopulta onhan lohi aivan tajuttoman hyvää. Ja lisäksi se oli kirjolohta eikä merilohta, joten luultavasti koko päivän kalorimäärä jää juuri siihen peruskulutuksen tasolle. Ja sainpahan ainakin oikeita rasvoja. Jonkun mielestä tämä voi kuulostaa selittelyltä, mutta rehellisesti sanottuna tuollaisilla päätelmillä sain itseni taas uskomaan itseeni.
Huomenna on täytyy terästyä ja laskea kalorit kun tuli noin tuhmasti tehtyä. Eikä enää ole jääkaapissa mitään erityisen himottavaa, jota voisi syödä liikaa :P Joten kai lopputulos on se, että vaikka repsahdin niin sekin oli parempi repsahdus kuin aikaisemmilla kerroilla :D
Thursday, September 6, 2007
Mikä ylläpitää lihavuuttani?
Noniin ostinpa tänään elämäni ensimmäisen vaa'an. Oli meillä toi huono vaaka kun asuin lapsuudenkodissani, mutta sieltä olen muuttanut pois kuutisen vuotta sitten. Jotenkin ilman vaakaa eläminen on ollut jonkinlainen ylipainon kieltämisjuttu. Jos ei ole vakaa niin voi aina sanoa lääkärissä, että "en tiedä paljonko painan". Kun nyt se vaaka vihdoin on uskallisen totta niin tavallaan myönnän itselleni ylipainoni. Tottakai tiesin olevani lihava, mutta en tiennyt koko totuutta. Oli vaa'an ostamisesta jotain hyötyä nimittäin sain tietää, että minun tarvitsee laihtua VAIN 69kg eikä 70kg :D Onnellisuus on joka päiväinen valinta.
Dr. Phil käski tehdä listan siitä mitkä toiminnot ylläpitävät lihavuutta ja pohtia niihin ratkaisukeinoja. Kirjoittelen tähän omia ongelmiani ja pohdin niihin ratkaisua. En tiedä onko tästä kellekään mitään apua, mutta ainakaan se ei lihota.
1. Ongelma: Syön aina ahmien ja todella nopeasti. Kun syön nopeasti en tajua kuinka paljon sitä ruokaa oikeastaan meni. Sitten jossain vaiheessa havahdun siihen, että oho olenpa ähkyssä.
1. Ratkaisu: Tutkimusten mukaan ruokailun aloittamisesta vasta 20 min päästä tulee viesti, että nälkä on tyydytetty. Ennen sitä 20min ehtii kuitenkin syödä monen päivän tarpeiksi ja sitten onkin ähky. Yritän siis venyttää ruokailuja eli aikaisemman 5min sijasta syön vähintään 20min. Esimerkiksi laskemalla haarukan aina suupalojen välissä lautaselle.
2.Ongelma: Poikkean AINA koulu/työmatkalla kauppoihin hakemaan jotain ns. pientä (eli yleensä tulen ulos suklaapatukan ja croissantin kanssa.
2. Ratkaisu: Muutan reittiäni niin, että en mene sinne kauppaan tai lähden niin myöhään etten yksinkertaisesti ehtisi käymään noissa kaupoissa.
3. Ongelma Syön tunteisiin esim. tulee joku onneton juttu tai haluan palkita itseni.
3. Ratkaisu: Etsin jotain muita keinoja palkita itseni. Esimerkiksi ostan uuden kirjan tai kuuntelen hyvää musaa. Jos himo yltyy hirvittäväksi niin menen suihkuun tai keksin jotain muuta vastaavaa toimintaa.
4. Ongelma: Syön aina jokaisen aterian tietokoneen tai telkkarin ääressä. Joten en taaskaa pysty kontrolloimaan miten paljon syön.
4. Ratkaisu: Yritän syödä jokaisen aterian keittiössä ja jos syön tietokoneen ääressä niin kiinnitän koko huomioni ruokaan enkä esimerkiksi irkkaa tai katso leffaa samalla.
5. Ongelma: Syön öisin salaa kun mies on mennyt nukkumaan. Hän ei varsinaisesti vahdi syömisiäni, mutta silti syön salaa. Salaa syöminen tuntuu, että oikeasti en söisi noita kaloreita.
5. Ratkaisu: Tahdonvoima saa riittää pariksi päiväksi, mutta en keksi miten pääsisin tästä yösyömisestä eroon kokonaan ikuisesti. Ehkä pitää pyytää miestä laittamaan jääkaappiin jonkinlainen summeri, että en voi avata sitä ns. salaa. Jos tästä tavasta oppii pois niin ehkä se unohtuu. Se poisoppiminen onkin sitten se ongelma.
6. Ongelma: Ostan usein ns. nopeita hiilihydraatteja ja suolarasvaruokaa kun en muista mitä piti alunperin ostaa.
6. Ratkaisu: En mene kauppaan ilman listaa ja listan teen silloin kun en ole nälkäinen.
Tuntui jotenkin tosi vapauttavalta kirjoitella noita omia ongelmakohtia. Uskoisin, että pelkästään jos noista pääsisi eroon niin paino putoaisi jo sillä. Ennen tuon kirjan lukemista en edes tajunnut, että pelkkä ruokavalion muutos ei riitä. Täytyy oppia pois lihavuutta ylläpitävistä tavoista ja ennen kaikkea myöntää ne avoimesti. Tämä blogi on osittain juuri sitä, että myönnän ongelmani ihan avoimesti. Tietenkin olen nimimerkin takana enkä tunne ihmisiä, jotka tätä blogia lukevat. Kaikkein kauheinta on ollut huomata, että huijaan itseäni jatkuvasti. Jos on niinkin paljon painoa kuin minulla niin ylipaino perustuu siihen, että sitä ei myönnä täysikiloisena itselleen. Sitä helposti kadulla ajattelee, että "en ole ainakaan niin lihava kuin tuo". Ikävä kyllä en voi tietää oikeasti olenko yhtä lihava vai en. Harvemmin sitä käy vastaantulijan kanssa vaa'alla tai kantaa mittanauhaa mukana.
Tottakai tiesin, että itseään ei voi huijata kovin pitkään. Silti on pelottavaa vihdoin katsoa omaa sisäistä aikuistaan silmiin.
Dr. Phil käski tehdä listan siitä mitkä toiminnot ylläpitävät lihavuutta ja pohtia niihin ratkaisukeinoja. Kirjoittelen tähän omia ongelmiani ja pohdin niihin ratkaisua. En tiedä onko tästä kellekään mitään apua, mutta ainakaan se ei lihota.
1. Ongelma: Syön aina ahmien ja todella nopeasti. Kun syön nopeasti en tajua kuinka paljon sitä ruokaa oikeastaan meni. Sitten jossain vaiheessa havahdun siihen, että oho olenpa ähkyssä.
1. Ratkaisu: Tutkimusten mukaan ruokailun aloittamisesta vasta 20 min päästä tulee viesti, että nälkä on tyydytetty. Ennen sitä 20min ehtii kuitenkin syödä monen päivän tarpeiksi ja sitten onkin ähky. Yritän siis venyttää ruokailuja eli aikaisemman 5min sijasta syön vähintään 20min. Esimerkiksi laskemalla haarukan aina suupalojen välissä lautaselle.
2.Ongelma: Poikkean AINA koulu/työmatkalla kauppoihin hakemaan jotain ns. pientä (eli yleensä tulen ulos suklaapatukan ja croissantin kanssa.
2. Ratkaisu: Muutan reittiäni niin, että en mene sinne kauppaan tai lähden niin myöhään etten yksinkertaisesti ehtisi käymään noissa kaupoissa.
3. Ongelma Syön tunteisiin esim. tulee joku onneton juttu tai haluan palkita itseni.
3. Ratkaisu: Etsin jotain muita keinoja palkita itseni. Esimerkiksi ostan uuden kirjan tai kuuntelen hyvää musaa. Jos himo yltyy hirvittäväksi niin menen suihkuun tai keksin jotain muuta vastaavaa toimintaa.
4. Ongelma: Syön aina jokaisen aterian tietokoneen tai telkkarin ääressä. Joten en taaskaa pysty kontrolloimaan miten paljon syön.
4. Ratkaisu: Yritän syödä jokaisen aterian keittiössä ja jos syön tietokoneen ääressä niin kiinnitän koko huomioni ruokaan enkä esimerkiksi irkkaa tai katso leffaa samalla.
5. Ongelma: Syön öisin salaa kun mies on mennyt nukkumaan. Hän ei varsinaisesti vahdi syömisiäni, mutta silti syön salaa. Salaa syöminen tuntuu, että oikeasti en söisi noita kaloreita.
5. Ratkaisu: Tahdonvoima saa riittää pariksi päiväksi, mutta en keksi miten pääsisin tästä yösyömisestä eroon kokonaan ikuisesti. Ehkä pitää pyytää miestä laittamaan jääkaappiin jonkinlainen summeri, että en voi avata sitä ns. salaa. Jos tästä tavasta oppii pois niin ehkä se unohtuu. Se poisoppiminen onkin sitten se ongelma.
6. Ongelma: Ostan usein ns. nopeita hiilihydraatteja ja suolarasvaruokaa kun en muista mitä piti alunperin ostaa.
6. Ratkaisu: En mene kauppaan ilman listaa ja listan teen silloin kun en ole nälkäinen.
Tuntui jotenkin tosi vapauttavalta kirjoitella noita omia ongelmakohtia. Uskoisin, että pelkästään jos noista pääsisi eroon niin paino putoaisi jo sillä. Ennen tuon kirjan lukemista en edes tajunnut, että pelkkä ruokavalion muutos ei riitä. Täytyy oppia pois lihavuutta ylläpitävistä tavoista ja ennen kaikkea myöntää ne avoimesti. Tämä blogi on osittain juuri sitä, että myönnän ongelmani ihan avoimesti. Tietenkin olen nimimerkin takana enkä tunne ihmisiä, jotka tätä blogia lukevat. Kaikkein kauheinta on ollut huomata, että huijaan itseäni jatkuvasti. Jos on niinkin paljon painoa kuin minulla niin ylipaino perustuu siihen, että sitä ei myönnä täysikiloisena itselleen. Sitä helposti kadulla ajattelee, että "en ole ainakaan niin lihava kuin tuo". Ikävä kyllä en voi tietää oikeasti olenko yhtä lihava vai en. Harvemmin sitä käy vastaantulijan kanssa vaa'alla tai kantaa mittanauhaa mukana.
Tottakai tiesin, että itseään ei voi huijata kovin pitkään. Silti on pelottavaa vihdoin katsoa omaa sisäistä aikuistaan silmiin.
Mitä sitä söisi tänään?
Päivän syömisten suunnitteleminen on kamalan hankalaa. Ei sillä, että olisi vaikea löytää jotain mitä voi syödä. Se tekee siitä niin hankalaa, koska täytyy oikeasti miettiä mitä söisi. Ei voi vaan mennä äkkiä hakemaan ärrältä sipsipussia tai syödä jääkaapista mitä löytyy. Kun se jääkaapin sisältökin pitää suunnitella. Tekevätköhän hoikat ihmisen niin? Siis suunnittelevat etukäteen mitä syövät?
Joka tapauksessa minun pitäisi syödä joka päivä kolme ateriaa ja kaksi välipalaa. Sitä useammat ateriat olisivat tajuttoman ahdistavia. Toisaalta ennen tunnuin syövän koko ajan.
Eli joka tapauksessa näin minun pitäisi syödä:
Aamiainen:
Hedelmä, proteiini, viljatuote/leipä, muuta (tyyliin rasva leivän päälle tms)
1. Välipala:
Maitotuote, hedelmä
Lounas:
Proteiini, vihanneksia, vilja/tärkkelystuote, muuta
2. Välipala:
Maitotuote, hedelmä
Päivällinen:
Proteiini, vihanneksia, vilja/tärkkelystuote, muuta
Tänään sitten pitkällisen pohtimisen jälkeen päätin syödä näin:
Aamiainen:
Omena, täysjyväruisleipä, jonka päällä savulohisulatejuustoa
1. Välipala:
Okei tämä piti sisällään 2 täysjyväruisleipää, joiden päällä savulohisulatejuustoa. Hedelmän siirsin myöhemmäksi.
Lounas:
Mozzarella-paprikamunakas, jossa on vain munanvalkuiset. Täysjyväruisleipä, jonka päällä savulohisulatejuustoa.
2. Välipala:
Jugurtti ja 2 banaania.
Päivällinen:
Palanen lohta ja raaka paprika, täysjyväruisleipä, jonka päällä savulohisulatejuustoa.
En tiedä mitä noista tuli kaloreita, mutta se tuntuu silti riittävän.
Joka tapauksessa minun pitäisi syödä joka päivä kolme ateriaa ja kaksi välipalaa. Sitä useammat ateriat olisivat tajuttoman ahdistavia. Toisaalta ennen tunnuin syövän koko ajan.
Eli joka tapauksessa näin minun pitäisi syödä:
Aamiainen:
Hedelmä, proteiini, viljatuote/leipä, muuta (tyyliin rasva leivän päälle tms)
1. Välipala:
Maitotuote, hedelmä
Lounas:
Proteiini, vihanneksia, vilja/tärkkelystuote, muuta
2. Välipala:
Maitotuote, hedelmä
Päivällinen:
Proteiini, vihanneksia, vilja/tärkkelystuote, muuta
Tänään sitten pitkällisen pohtimisen jälkeen päätin syödä näin:
Aamiainen:
Omena, täysjyväruisleipä, jonka päällä savulohisulatejuustoa
1. Välipala:
Okei tämä piti sisällään 2 täysjyväruisleipää, joiden päällä savulohisulatejuustoa. Hedelmän siirsin myöhemmäksi.
Lounas:
Mozzarella-paprikamunakas, jossa on vain munanvalkuiset. Täysjyväruisleipä, jonka päällä savulohisulatejuustoa.
2. Välipala:
Jugurtti ja 2 banaania.
Päivällinen:
Palanen lohta ja raaka paprika, täysjyväruisleipä, jonka päällä savulohisulatejuustoa.
En tiedä mitä noista tuli kaloreita, mutta se tuntuu silti riittävän.
Wednesday, September 5, 2007
Miksi olen lihava?
Minä olen ollut koko elämäni lihava enkä ole miettinyt syytä siihen ennen kuin muutama päivä sitten. Olen kuitenkin jo elänyt neljännesvuosisadan (ja siitä noin 15 vuotta reippaasti ylipainoisena) joten oli aikakin miettiä. Tottakai elämästäni löytyy aikoja "jolloin se kaikki alkoi" ja voin syytellä toisia siitä ja tästä. Kaikki lihavat voivat osoittaa elämästään yhden kohdan, jolloin lihavuus alkoi, minulla se kohta liittyy vanhempieni avioeroon.
Ongelmana vain on se, että tuolla ajankohdalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miksi olen lihava. Oikeastaan lihavuuden syyllä ei ole mitään tekemistä ruuan kanssa. Lihavuutta ei saa pysyvästi pois noudattamalla tiettyä ohjelmaa ja tekemällä tasan tarkkaan tiettyä kunto-ohjelmaa. Jos saisi olisin jo hoikkaakin hoikempi enkä 70kg ylipainoinen. Lihavuus ei myöskään johdu itsekurin puutteestaan. Itsekurilla ei kukaan voi pakottaa itseään pitkällisesti mihinkään. Lihavuus on valinta. Voin sen myöntää täysin rehellisesti nyt, että olen itse valinnut elää kun lihava ihminen elää. Olen valinnut urheilun sijasta telkkarin ja tietokoneen. Olen valinnut pussillisen karkkia sen sijasta, että pohtisin todellisia ongelmiani.
Ruoka on eräänlainen keino paeta todellista maailmaa. Tiedesedät ja -tädit ovat todistaneet yhä uudestaan ja uudestaan, että ruoka muuttaa elimistömme kemiaa. Ja tämä kemia muuttaa tuntemuksiamme. Esimerkiksi aina kun on tullut tilanne, jossa maailma kaatuu päälle niin olen heti ensimmäiseksi kaivanut karkit esiin. Vasta sokerihumalaisessa euforiassani olen kyennyt tekemään loogisia ja järkeviä päätöksiä ja selvinnyt noista tilanteista. Siinä on vaan se, että kun katastrofi on selvitetty ei sitä 400-1000kcal saa elimistöstä enää pois. Siellä on ja pysyy.
Olen siis lihava, koska olen valinnut elää kuin lihava ihminen elää. Eli olen valinnut olla riippuvainen ruuasta. Uskokaa minua kun sanon, että lihavuus aiheuttaa psyykkisiä vaurioita. Lihavuuteni on aina tehnyt minusta ulkopuolisen. Minulla on aina ollut paljon ystäviä ja kavereita, mutta silti olen aina ollut ns. ulkopuolella. Älkää pelätkö en ala nyt väittämään, että lihavia aina sorretaan. Lihavat sortavat itseään päivän aikana enemmän kuin yksikään laiha pystyy sortamaan heitä koko elämänsä aikana. Lihava ihminen on uppoutunut negatiiviseen dialogiinsa ja vahvistaa kaikki negatiiviseksi tulkitsemansa viestit viisinkertaiseksi. Esimerkiksi olen joskus ollut aivan varma, että kadulla ihmiset eivät ajattele muuta kuin kuin "miksi ihmeessä se on syönyt itsensä tuollaiseksi" tai nauravat aina minulle. Tottakai minullekin on kadulla huudeltu "senkin läski" tai työpaikalla kerrottu, että laihdutuksessa on kiinni vain itsekurista. Heille ei tietenkään kerro, että kun laihdutin 30kg niin keskeytin laihdutuskuurini, koska pelkäsin hoikkaa minuuttani. Ei kilojen karistaminen ole vaikeaa, itsensä rakastaminen on.
Niin siitä ulkopuolisena olemisella tarkoitan, että lihava aina vetäytyy tietyllä tavoin syrjään. Jos joku lihava väittää muuta niin se on samanlainen väite kuin "en halua laihtua". Vai oletteko kuulleet lihavasta ihmisestä, joka ei haluaisi laihtua jos sen voisi tehdä ilman minkäänlaista vaivaa? Enkä tarkoita nyt sellaisia ihmisiä, jotka ovat 10kg ylipainoisia vaan tarkoitan ihmisiä joilla on useita kymmeniä kiloja ylipainoa.
Perustin tämän blogin, jotta voisin paremmin purkaa ajatuksiani. Tämä blogi on etupäässä suunnattu itselleni. Blogin nimi on viimeinen taisto, koska aion todella karistaa tämän läskivuoren yltäni viimeisen kerran. En aio mennä painonvartijoihin, karpata, kutrailla, nutrailla, south beachata, seurata veriryhmäni mukaista ohjelmaa, pelleillä ihmedieteellä, syödä lääkkeitä tai laskea kaloreita. Aion noudattaa korkeatuottoista ja korkeavasteista ruokavaliota, joka perustuu ihan tavalliseen länsimaalaiseen lääketieteeseen (tällä kertaa tosin sellaiseen lääketieteeseen, jonka kanssa suurin osa tiedelehtiin kirjoittavista lääketieteen tutkijoista on samaa mieltä).
Ongelmana vain on se, että tuolla ajankohdalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa miksi olen lihava. Oikeastaan lihavuuden syyllä ei ole mitään tekemistä ruuan kanssa. Lihavuutta ei saa pysyvästi pois noudattamalla tiettyä ohjelmaa ja tekemällä tasan tarkkaan tiettyä kunto-ohjelmaa. Jos saisi olisin jo hoikkaakin hoikempi enkä 70kg ylipainoinen. Lihavuus ei myöskään johdu itsekurin puutteestaan. Itsekurilla ei kukaan voi pakottaa itseään pitkällisesti mihinkään. Lihavuus on valinta. Voin sen myöntää täysin rehellisesti nyt, että olen itse valinnut elää kun lihava ihminen elää. Olen valinnut urheilun sijasta telkkarin ja tietokoneen. Olen valinnut pussillisen karkkia sen sijasta, että pohtisin todellisia ongelmiani.
Ruoka on eräänlainen keino paeta todellista maailmaa. Tiedesedät ja -tädit ovat todistaneet yhä uudestaan ja uudestaan, että ruoka muuttaa elimistömme kemiaa. Ja tämä kemia muuttaa tuntemuksiamme. Esimerkiksi aina kun on tullut tilanne, jossa maailma kaatuu päälle niin olen heti ensimmäiseksi kaivanut karkit esiin. Vasta sokerihumalaisessa euforiassani olen kyennyt tekemään loogisia ja järkeviä päätöksiä ja selvinnyt noista tilanteista. Siinä on vaan se, että kun katastrofi on selvitetty ei sitä 400-1000kcal saa elimistöstä enää pois. Siellä on ja pysyy.
Olen siis lihava, koska olen valinnut elää kuin lihava ihminen elää. Eli olen valinnut olla riippuvainen ruuasta. Uskokaa minua kun sanon, että lihavuus aiheuttaa psyykkisiä vaurioita. Lihavuuteni on aina tehnyt minusta ulkopuolisen. Minulla on aina ollut paljon ystäviä ja kavereita, mutta silti olen aina ollut ns. ulkopuolella. Älkää pelätkö en ala nyt väittämään, että lihavia aina sorretaan. Lihavat sortavat itseään päivän aikana enemmän kuin yksikään laiha pystyy sortamaan heitä koko elämänsä aikana. Lihava ihminen on uppoutunut negatiiviseen dialogiinsa ja vahvistaa kaikki negatiiviseksi tulkitsemansa viestit viisinkertaiseksi. Esimerkiksi olen joskus ollut aivan varma, että kadulla ihmiset eivät ajattele muuta kuin kuin "miksi ihmeessä se on syönyt itsensä tuollaiseksi" tai nauravat aina minulle. Tottakai minullekin on kadulla huudeltu "senkin läski" tai työpaikalla kerrottu, että laihdutuksessa on kiinni vain itsekurista. Heille ei tietenkään kerro, että kun laihdutin 30kg niin keskeytin laihdutuskuurini, koska pelkäsin hoikkaa minuuttani. Ei kilojen karistaminen ole vaikeaa, itsensä rakastaminen on.
Niin siitä ulkopuolisena olemisella tarkoitan, että lihava aina vetäytyy tietyllä tavoin syrjään. Jos joku lihava väittää muuta niin se on samanlainen väite kuin "en halua laihtua". Vai oletteko kuulleet lihavasta ihmisestä, joka ei haluaisi laihtua jos sen voisi tehdä ilman minkäänlaista vaivaa? Enkä tarkoita nyt sellaisia ihmisiä, jotka ovat 10kg ylipainoisia vaan tarkoitan ihmisiä joilla on useita kymmeniä kiloja ylipainoa.
Perustin tämän blogin, jotta voisin paremmin purkaa ajatuksiani. Tämä blogi on etupäässä suunnattu itselleni. Blogin nimi on viimeinen taisto, koska aion todella karistaa tämän läskivuoren yltäni viimeisen kerran. En aio mennä painonvartijoihin, karpata, kutrailla, nutrailla, south beachata, seurata veriryhmäni mukaista ohjelmaa, pelleillä ihmedieteellä, syödä lääkkeitä tai laskea kaloreita. Aion noudattaa korkeatuottoista ja korkeavasteista ruokavaliota, joka perustuu ihan tavalliseen länsimaalaiseen lääketieteeseen (tällä kertaa tosin sellaiseen lääketieteeseen, jonka kanssa suurin osa tiedelehtiin kirjoittavista lääketieteen tutkijoista on samaa mieltä).
Subscribe to:
Posts (Atom)
