Ajatuksia lihavuudesta, laihduttamisesta ja sisäisestä aikuisuudesta.
Wednesday, September 26, 2007
Wohoo!
Nyt paino alkaa taas tasoittua. Ilmeisesti olin vain tuhottoman turvonnut. En yhtään ihmettele, koska söin viime viikolla aika paljon aika suolaista ruokaa. Parempi mieli jo :) Nyt vaaka näyttää mitä sen pitäisikin näyttää :P
3 comments:
Anonymous
said...
Satuin vahingossa... En kuulu ite painonpudottajiin ni tää on ehkä tyhmä ja epämotivoiva kommentti: mitä jos mukavasta pullukasta tulee kärtty ämmä? Niin mun laiduttaneelle tutulle on käynyt. Ei ollut kavereista kiva. Hyväntuulinen mukava ihminen oli kivempaa seuraa kun äreä. Luonne on kiloja tärkeämpi, äänestää ulkopuolinen.
Mäkin tiedän pudottaneita ihmisiä, joista tulee kärttyisiä ja inhottavia sen jälkeen kun ovat ns. normaalipainoisia. Mitä jos se tuttu on oikeasti luonteeltaan kusipää, mutta ei uskaltanut aikaisemmin vaan olla ns. oma itsensä? Lihavilla ihmisillä on tapana yrittää miellyttää toisia, koska saattavat inhota itseäänkin.
Tai sitten hän on saanut painonsa pois, mutta ei ole saanut itseään henkisesti kuntoon. Kuten aikaisemmin kirjoitin minusta lihavuuden syy on ennen kaikkea henkinen. Hän on ehkä saanut kilot pois, mutta se henkinen syy on jäänyt hoitamatta?
Kiva luonne ei lohduta jos puolet elämästä jää elämättä, koska ei voi kilojen vuoksi tehdä sitä eikä tätä. Ei ne muut ihmiset sitä lihavan ihmisen elämää elä. Ei kaverit lohduta kun on saanut diabeteksen tai ne ihanat vaatteet ei mahdu päälle.
Luettuani kuuluisan Dr Philin Painonpudotushaaste-nimisen kirjan (jonka todella aluksi uskoin olevan humpuukia) ryhdyin todella ajattelemaan omaa ylipainoani. Suosittelen kirjaa kaikille muillekin etenkin jos yksi jos toinen laihdutuskuuri on jäänyt kesken. Joka tapauksessa tuo kirja sai minut ryhtymään vielä yhteen painonpudotukseen.
Tämän blogin funktio ei ole käskeä kaikkia laihduttamaan saati mainostaa Dr. Philin näkökulmaa asioihin. Blogin tarkoitus on enemmänkin tuoda itselleni paikka, johon voin purkaa ajatuksiani. Netti on muutenkin täynnä kaikenlaista turhaa (kuten lonkeropornoa), joten kyllä tänne vielä minun läskipohdintani mahtuu.
3 comments:
Satuin vahingossa... En kuulu ite painonpudottajiin ni tää on ehkä tyhmä ja epämotivoiva kommentti: mitä jos mukavasta pullukasta tulee kärtty ämmä? Niin mun laiduttaneelle tutulle on käynyt. Ei ollut kavereista kiva. Hyväntuulinen mukava ihminen oli kivempaa seuraa kun äreä. Luonne on kiloja tärkeämpi, äänestää ulkopuolinen.
Mäkin tiedän pudottaneita ihmisiä, joista tulee kärttyisiä ja inhottavia sen jälkeen kun ovat ns. normaalipainoisia. Mitä jos se tuttu on oikeasti luonteeltaan kusipää, mutta ei uskaltanut aikaisemmin vaan olla ns. oma itsensä? Lihavilla ihmisillä on tapana yrittää miellyttää toisia, koska saattavat inhota itseäänkin.
Tai sitten hän on saanut painonsa pois, mutta ei ole saanut itseään henkisesti kuntoon. Kuten aikaisemmin kirjoitin minusta lihavuuden syy on ennen kaikkea henkinen. Hän on ehkä saanut kilot pois, mutta se henkinen syy on jäänyt hoitamatta?
Kiva luonne ei lohduta jos puolet elämästä jää elämättä, koska ei voi kilojen vuoksi tehdä sitä eikä tätä. Ei ne muut ihmiset sitä lihavan ihmisen elämää elä. Ei kaverit lohduta kun on saanut diabeteksen tai ne ihanat vaatteet ei mahdu päälle.
rynuicj jll wvkjt hardcore anal
kapzz!
tiawt pazcmq hkt interracial cuckold
Post a Comment