Unelmista ja kaloreista

En sitten millään jaksanut eilen syödä tarpeeksi :( Vaikka miten yritin niin tuli syötyä vain n. 1000kcal. Aivan liian vähän siis, mutta ei yksinkertaisesti muistanut syödä enempää. Kun mitään ns. napostelevaa ei enää talosta löydy niin kaikki ruoka on jonkinasteisen vaivan takana. Osoittauduin liian laiskaksi paistamaan jauhelihaa tai lähtemään kauppaan.

Olen huomannut yhden jutun itsestäni ja parin muun laihduttajan blogista. Tosi monet kirjoittavat siitä, että "sitten kun olen laiha teen sitä ja tätä". Itsekin olen tietenkin pohtinut sitä mitä sitten tapahtuu kun olen laiha. Dr. Phil pakotti ajattelemaan sitäkin nimittäin kun olen normaalipainoinen olen silti sama ihminen, minulla on samat ihmissuhteet, samat lemmikit, sama koulutus jne.. Olen vain hoikempi, terveempi ja minulla on kauniimmat vaatteet. Ei minusta tule Miss Maailmaa tai mallia siksi, että laihdun. Jo pituus sanoo ettei tule. Ei minusta tule "the hottest piece of ass on the planet", mutta ainakaan en ole "the fattest piece of ass on the planet". Mietin vain sitä, että onkohan sellainen "huomisesta unelmointi" kovinkaan järkevää? Etenkin kun hyvin harva ihminen todella pystyy pitkäjänteiseen suunnitelmalliseen toteutukseen. Minä ainakin olen hyvin huono siinä. Luultavasti gradu ja tämä laihdutus tulevat olemaan elämäni ainoita täysin loppuun vietyjä projekteja.

Ehkä sittenkin voi laihduttaa vain päivän kerrallaan, ihan niin kuin elämäkin on pakko elää päivä kerrallaan. Voin huolehtia ainoastaan siitä, että tänään syön järkevästi ja liikun. Etenkin kun minulla hyvin pitkä matka kohti normaalipainoa ja olen vasta sen tien alussa niin masentaisi ajatella mitä sen jälkeen. Voin vain ajatella, että jos saan päivittäisen ruokavalion pysymään alle 2000kcal niin se tietää yhden kilon menetystä per viikko. Enkä usko 2000kcal tekevän edes tiukkaa jos vaan pystyn pitämään sormeni erossa sipseistä, kekseistä, roskaruuasta ja karkeista. Mieluitenkin tietysti n. 1500-1600kcal päivässä niin menee puolitoista kiloa viikossa.